Seborrooinen dermatiitti on yleinen ihon ja päänahan sairaus. Se on hyvänlaatuinen ja vaaraton vaiva, mutta se voi olla kiusallinen ja saattaa vaikuttaa oireidensa vuoksi merkittävästi elämänlaatuun. Sille ovat ominaista valkoisen tai kellertävän hilseen peittämät punaiset läiskät, joita esiintyy alueilla, joilla iho ja päänahka rasvoittuvat.
Sisältö
Leesioita kehittyy ihon niin sanotuilla rasvoittuvilla alueilla, joilla talin eritys on suurinta. Yleisimmin leesioita kehittyy päänahassa, nenän ja poskien välisessä juonteessa (niin sanottu nasolabiaalinen juonne) sekä kulmakarvoissa ja niiden välisellä alueella ja ylävartalossa. Seborrooista dermatiittia ei aina esiinny vain yhdellä alueella, vaan sitä voi esiintyä myös vartalon eri alueilla.
Päänahassa esiintyvä seborrooinen dermatiitti on sairauden yleisin muoto. Sitä esiintyy 95 %:ssa tapauksista(1) päänahassa joko yksin tai yhdessä muiden alueiden kanssa (kasvot, ylävartalo, ym.). Seborrooinen dermatiitti aiheuttaa runsasta hilseilyä ja hiuksissa esiintyvää rasvaista, kellertävää ja tahmeaa hilsettä, johon liittyy usein talin liikaeritystä, eryteemaa eli punoitusta sekä hyvin voimakasta kutinaa. Se voi kuitenkin myös ilmetä pelkkänä päänahan hilseilynä.
Kasvoilla esiintyvä seborrooinen dermatiitti on sairauden näkyvin muoto. Se ei ole yhtä yleinen kuin päänahassa esiintyvä seborrooinen dermatiitti (95 % tapauksista(1)) mutta sitä esiintyy kasvoilla kuitenkin yli 60 %:ssa tapauksista(1). Hilsehiutaleet ja iholla esiintyvät pienet läiskät, joiden koko vaihtelee, tuntuvat rasvaisilta ja ovat toisinaan karstaisia. Kasvojen kutina ei ole yhtä voimakasta kuin päänahan kutina.
Ylävartalossa esiintyvä seborrooinen dermatiitti on paljon harvinaisempi kuin kasvoilla (60 % tapauksista(1)) tai päänahassa (95 % tapauksista(1)) esiintyvä dermatiitti. Sitä esiintyy noin 30 %:lla tapauksista(1). Se aiheuttaa punaisia hilseileviä läiskiä keskelle rintaa ja harvemmin selkään.
Sairauden näkyvät merkit riittävät, jotta lääkäri voi tehdä diagnoosin. Joissakin tapauksissa leesiot saattavat kuitenkin muistuttaa psoriaasin (PSO SILO LINK), ekseeman tai ruusufinnin aiheuttamia leesioita.
Tämän vuoksi on toisinaan vaikea erottaa nämä kolme sairautta toisistaan:
Ekseema aiheuttaa punaisia läiskiä, mahdollisesti rakkuloita (kirkasta nestettä sisältäviä paukamia) ja kuivasta ihosta johtuvaa voimakasta kutinaa. Ekseeman ja seborrooisen dermatiitin eroa on toisinaan vaikea havaita. Ne erotetaan yleensä toisistaan sen perusteella, missä leesio sijaitsee. Ekseeman aiheuttamia leesioita esiintyy selvästi niin sanottuja rasvoittuvia alueita laajemmalla alueella ja tyypillisesti nivelkohdissa (kyynärpäät, polvet, ym.).
Psoriaasille ovat ominaisia erytematoottiset hilseilevät leesiot. Mistä tietää, onko kyse psoriaasista vai seborrooisesta dermatiitista? Niitä ei aina ole helppo erottaa toisistaan. Psoriaasin aiheuttamat leesiot ovat kuivempia, paksumpia, selvärajaisempia, erytematoottisempia ja sijaitsevat etupäässä alueilla, joilla syntyy hankausta, kuten kyynärpäissä, polvissa sekä sääriluun ja ristiluun alueella. Eroa on vaikeampi havaita kasvoilla, minkä vuoksi sairaudesta käytetään nimitystä sebopsoriaasi.
Verisuonista juurensa juontavalle ruusufinnille on ominaista krooninen punoitus nenässä, poskissa ja toisinaan leuassa ja otsassa. Näiden oireiden lisäksi saattaa esiintyä kihelmöivää tunnetta. Ruusufinnin aiheuttamat leesiot saattavat toisinaan muistuttaa seborrooisen dermatiitin aiheuttamia leesioita, mutta erottavana tekijänä on ihon pinnan hilseilyn puute.
Pikkulapsilla esiintyvää seborrooista dermatiittia nimitetään maitoruveksi.
Sitä esiintyy ensimmäisistä elinviikoista alkaen. Kuten aikuisilla esiintyvän seborrooisen dermatiitinkin kohdalla, syynä on muiden muassa Malassezia-sukuun kuuluva hiiva, jota kasvaa liikaa joidenkin vauvojen iholla.
Maitorupea voi esiintyä kolmella alueella:
Pikkulapsilla on suositeltavaa käyttää erityisesti maitoruven hoitoon soveltuvia tuotteita.
(1) Misery L. Dermatite séborrhéique. EMC - AKOS Traité de Médecine. (2011), s. 1–5.
