Seborrooinen dermatiitti on yleinen sairaus, jota esiintyy 1–3 %:lla ihmisistä nuoruus- ja aikuisiässä. Sairautta esiintyy yleisimmin 18–40-vuotiailla ja selvästi enemmän miehillä kuin naisilla (sitä sairastaa kuusi miestä jokaista naista kohti). Sairauteen on nyt tiedossa kolme syytä (eli fysiopatologista mekanismia). On myös tunnistettu monia muita tekijöitä, jotka voivat pahentaa seborrooista dermatiittia tai aiheuttaa sitä, kuten stressi, väsymys ja ylirasitus.
Sisältö
Tiedämme nyt, mitkä ovat seborrooisen dermatiitin syitä(1), mutta tutkijat ovat eri mieltä niiden ajallisesta etenemisestä ja siitä, miten ne liittyvät toisiinsa. On tunnistettu kolme tekijää:
Seborrooista dermatiittia sairastavilla henkilöillä Malassezia-sukuun kuuluva hiiva pystyy lisääntymään tavallista enemmän niin sanotuilla rasvoittuvilla alueilla, joille kertyy talia. Tätä hiivaa esiintyy luonnollisesti ihon pinnalla, ja se on osa ihon mikrobiomia. Se aiheuttaa lisääntyessään erityisen tulehdusreaktion, joka aiheuttaa punoitusta ja nopeuttaa päänahan ja ihon solujen uusiutumista. Tämä eryteema ja ihon pinnalla esiintyvät pienet hilsehiutaleet ovat seborrooiselle dermatiitille ominaisia.
Monet ulkoiset ja sisäiset tekijät voivat pahentaa sairautta tai aiheuttaa seborrooisen dermatiitin esiintymän:
o Ilmastoon liittyvät tekijät, kuten kosteus tai kylmyys
o Hikoilu
o Rasvaisten aineiden liikakäyttö iholla
o Alkoholin ja tupakan käyttö
o Myös ruokavalion arvellaan vaikuttavan leesioiden kehittymiseen(2)
o Yksilölliset altistavat tekijät esim. ylipaino, hyperhidroosi
o Hormonihäiriöt voivat myös vaikuttaa seborreaan ja aiheuttaa immuunijärjestelmän häiriöitä
o Stressi- ja väsymysjaksot Stressi saattaa aiheuttaa seborrooista dermatiittia, mikä voi vaikuttaa kaikkiin elimiin, erityisesti ihoon, sekä talineritykseen, tulehduksiin ja immuunijärjestelmään.
Seborrooista dermatiittia on havaittu potilailla, joilla on immuunijärjestelmän häiriöitä, kuten hiv-potilaat. Seborrooinen dermatiitti havaitaan usein samanaikaisesti hiv-diagnoosin yhteydessä, ja se häviää yleensä kun antiretroviraalihoito aloitetaan(2).
Seborrooista dermatiittia havaitaan usein myös Parkinsonin tautia sairastavilla, koska dopamiinitason aleneminen aiheuttaa talintuotannon häiriöitä ja muuttaa talin koostumusta.
Jotkin mielenterveyshäiriöt voivat myös edistää seborrooisen dermatiitin kehittymistä.
Vaikka näiden sairauksien aiheuttamat häiriötilat saattavat lisätä seborrooisen dermatiitin puhkeamisen riskiä, se ei tarkoita että seborrooiseen dermatiittiin liittyy vakavan sairauden riski. Vakavia sairauksia sairastavat muodostavat vain vähemmistön seborrooista dermatiittia sairastavista, ja sitä puolestaan esiintyy useimmin terveillä ihmisillä(4).
(1) De Angelis YM, Gemmer CM, Kaczvinsky JR, Kenneally DC, Schwartz JR, Dawson TL. Three etiologic facets of dandruff and seborrheic dermatitis: Malassezia fungi, sebaceous lipids, and individual sensitivity. Journal of Investigative Dermatology Symposium Proceedings. (December 2005), Vol. 10, 3, s. 295–297.
(2) 40. Szepietowski JC, Reich A, Wesołowska-Szepietowska E, Baran E. Quality of life in patients suffering from seborrheic dermatitis: influence of age, gender and education level. Mycoses. (2009), Vol. 52, 4, s. 357–363.
(3) Bittencourt Sampaio ALS. Seborrheic dermatitis. Anais Brasileiros de Dermatologia. (nov/dec 2011), Vol. 86, 6.
(4) Gary W. Clark|Sara M. Pope|Khalid A. Jaboori, Diagnosis and Treatment of Seborrheic Dermatitis – American Family Physician, www.aafp.org (tarkasteltu 7. heinäkuuta 2016).
