Kehon hikoilua säätelee hypotalamus, pieni aivoissa sijaitseva rauhanen. Hypotalamus vastaa lisäksi muun muassa unen, nälän ja kehon lämpötilan säätelystä. Kehomme lämpötilan noustessa, hypotalamus havaitsee muutoksen ja aktivoi sympaattisen hermostomme. Sympaattinen hermosto ohjaa monia kehomme tiedostamattomia toimintoja, kuten hikoilua. Stressin tai voimakkaiden tunteiden yhteydessä hermostomme vapauttaa hormoneja (adrenaliinia ja noradrenaliinia), jotka aktivoivat hikirauhaset ja laukaisevat siten hikoiluprosessin. Hikoilu on siis vastaus kehossamme tapahtuviin muutoksiin.
Sisältö
Miksi hikoilemme? Hikoilu on luonnollinen ja välttämätön ilmiö. Se auttaa säätelemään ruumiinlämpöä korkeassa lämpötilassa, kuumeessa tai fyysisen rasituksen yhteydessä. Se on lämmönsäätelyyn liittyvää hikoilua.
On aivan normaalia hikoilla ilman rasitustakin, itse asiassa se on kehomme toiminnan kannalta elintärkeää. Hikoilu on kehomme jäähdytysjärjestelmä.
Hien koostumus riippuu monista eri tekijöistä, kuten ruokavaliosta ja yleisistä elämäntavoistamme. Hien pH on hapan, lähellä fysiologista pH-arvoa 5,5. Hiki koostuu pääasiassa vedestä ja kivennäissuoloista, erityisesti natriumkloridista, mikä selittää sen suolaisuuden.
Hikeä erittävät kahden tyyppiset rauhaset: ekkriiniset ja apokriiniset hikirauhaset, jotka sijaitsevat ihon verinahassa (syvässä kerroksessa). Hien koostumus vaihtelee rauhastyyppien välillä. Ekriinisten rauhasten erittämä hiki on luonnollisesti hajutonta ja nestemäistä. Apokriinisten rauhasten erittämä hiki on paksumpaa ja aluksi hajutonta, mutta joutuessaan kosketuksiin ihon bakteerien kanssa sen haju voi muuttua voimakkaaksi. Ihon pinnalla on kokonainen ekosysteemi, ihon mikrobiomi,, joka koostuu symbioosissa elävistä bakteereista, sienistä ja viruksista. Nämä bakteerit reagoivat hien suolojen kanssa tuottaen hien hajun.
Liikahikoilulle voi olla monia eri syitä, ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Useimmiten liikahikoilu on primaarista hyperhidroosia, jota kutsutaan myös idiopaattiseksi hyperhidroosiksi. Se vaikuttaa pääasiassa kainaloihin, käsiin ja jalkoihin. Tällaista liikahikoilua voi ilmetä stressaavissa tilanteissa, voimakkaiden tunteiden yhteydessä, intensiivisessä fyysisessä rasituksessa tai helteellä sekä tiettyjen ruokien syömisen jälkeen. Tämän tyyppisen liiallisen hikoilun syitä ei ole tunnistettu, mutta uskotaan, että sille voi olla geneettistä tai perinnöllistä alttiutta. Primaarinen hyperhidroosi kehittyy yleensä lapsuuden tai nuoruuden aikana.
Sekundäärinen hyperhidroosi liittyy tiettyyn terveysongelmaan tai syyhyn.
Tämän tyyppiselle hyperhidroosille on useita eri syitä.
Jotkut sairaudet(esim. liikalihavuus, diabetes, hypoglykemia, kilpirauhasen liikatoiminta ja Parkinsonin tauti) voivat laukaista hyperhidroosin. Tietyt fysiologiset tekijät voivat myös aiheuttaa liiallista hikoilua, esimerkiksi hormonaaliset muutokset vaihdevuosien aikana. Myös vieroitusoireyhtymä ja alkoholin käyttö voivat olla liiallisen hikoilun syynä.
Lisäksi erilaiset lääkinnälliset hoidot voivat aiheuttaa liikahikoilua. Jos sinulla ilmenee poikkeavaa hikoilua uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen, kysy aina neuvoa lääkäriltäsi ennen hoidon lopettamista tai muuttamista. He auttavat sinua löytämään parhaan tavan ongelman hallintaan.
