Ei ole aina helppoa määrittää, mikä aiheuttaa liikahikoilua . Stressi on kuitenkin selvästi todettu vaikuttavaksi tekijäksi.
Sisältö
Hikoilu on kehon välitön reaktio emotionaaliseen ärsykkeeseen, kuten pelkoon, ahdistukseen tai mielihyvään. Stressin kokeminen voi siis laukaista hikoilun koko kehossa, mutta enimmäkseen kasvoissa, kämmenissä, jalkapohjissa ja kainaloissa.
Sydämen syke ja hikoilu ovat vain kaksi esimerkkiä ilmiöistä, joita emme voi hallita. Hikoilua hallitsee autonominen hermosto, jota kutsutaan myös tahdosta riippumattomaksi hermojärjestelmäksi. Se vapauttaa tiettyjä hormoneja (ns. katekoliamiineja) vastauksena emotionaaliseen reaktioon, kuten stressiin.
Erilaisia katekoliamiinityyppejä ovat adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini. Kun katekoliamiinien pitoisuudet veressä kohoavat ja ne aiheuttavat fysiologisia muutoksia, erityisesti hikirauhasissa, jotka ovat vastuussa hien erittymisestä.
Stressin aiheuttaman hikoilun silmiinpistävä piirre on sen ilmaantumisen nopeus verrattuna kuumuuden tai fyysisen rasituksen aiheuttamaan hikoiluun. Toisin kuin kehon lämpötilaa säätelevä hikoilu, stressaavat tilanteet päivittäisessä elämässä voivat laukaista emotiaalisen hikoilun ympäristön lämpötilasta riippumatta.
Katekoliamiinien vapautuminen aiheuttaa verisuonten supistumista, eli se pienentää tiettyjen verisuonten halkaisijaa.
Kehon lämpötila jäähtyy välittömästi hien haihtumisen seurauksena. Tätä reaktiota kutsutaan myös kylmäksi hieksi.
Ennen kaikkea tästä on keskusteltava lääkärin kanssa. Ratkaisuja on monia, esimerkiksi erittyvän hien määrän rajoittamiseen.
